B5

KUVIEN MERKITYS JA VALTA

Jenni Mäenpään tekstissä esimerkkinä käytetyllä kuvalla rantaan huuhtoutuneesta, menehtyneestä pakolaislapsesta asettaa raamit tekstin ajatukselle kuvan voimasta: valokuvalla, tai kuten tässä tapauksessa, uutiskuvalla, voidaan välittää voimakkaita tunteita ja puhutella katsojaa tekstiä syvemmällä tasolla. Kuvan avulla katsoja pystyy myös nopeammin havaitsemaan kuvan tilanteen ja asettamaan sen kontekstiin. Mäenpään tekstin mukaan havainnoimme kuvista paljon jo ennen kuin ehdimme edes aloittaa kuvan tietoisen prosessoinnin: tämä onkin yksi merkittävistä kuvallisen ja kirjallisuuden eroista.

Valokuviin, erityisesti uutiskuviin ja kuvajournalismiin, liittyy kuitenkin aina myös varjopuoli. Kuvaaja päättää aina, mitä kuvaa, mistä perspektiivistä, kulmasta, missä valossa ja miten kuvan rajaa – kaikki nämä vaikuttavat toden ja tulkinnan välille syntyvään ristiriitaan. Kuvien valta asioiden esittämisessä ja näkökulmiin vaikuttamisessa vaikuttaa siten, että kuvajournalisteille ja uutiskuvaajille syntyy tietty valta-asema: he päättävät, miten katsoja tilanteen näkee ja vaikuttavat paljon siihen, millaisen kuvan tämä tilanteesta muodostaa. Tätä valtasuhdeongelmaa on yritetty kaitsea valokuvauskentän sisällä tiukilla säännöillä kuvamanipulaation suhteen, mutta rajat ovat silti yhä häilyviä ja uutiskuviin ja kuvajournalismiin sisältyy edelleen suuri moraalisesti harmaa alue. Monet toimittajat ja valokuvaajat ovatkin jopa sitä mieltä, että objektiivisuutta on valokuvauksessa mahdotonta saavuttaa. Tämä on kiinnostava ajatus: onko objektiivisuus mahdollista, kun kuva näyttää aina lopulta niin pienen palan koko tapahtumista? Toisaalta, manipuloimaton, dokumentaarinen kuva välittää katsojalle viestin tehokkaammin, kuin sanallinen ilmaisu – voisiko olla, että toisinaan sanoin kertoessa rivien väliin jää jotain olennaista, joka voidaan kertoa vain kuvien herättämin tuntein?

VALOKUVAN HISTORIA

Radiohaastattelussa käsiteltiin valokuvan ja valokuvauksen historiaa ja sen merkitystä. Camera obscuran keksittyä ja valokuvauksen pikkuhiljaa yleistyttyä taidemaailma mullistui: mikä merkitys taiteilijoilla enää on, kun piirtäminen, maalaaminen ja veistäminen ei enää ole ainoa tapa jäljentää todellisuutta? Lopulta kameran hyödyt hyväksyttiin myös taidemaailmassa hyödyllisenä apuvälineenä, ja sittemmin siitä on tullut tasa-arvoinen taiteen tekemisen väline.

1800-luvulla valokuvien hyöty tiedon välittämisessä alettiin huomata, ja uutiskuvat yleistyivät. Ne tarjosivat autenttisuutta, joita vahvasti liioitelluista kuvituskuvista puuttui. Uutisten lisäksi kuvilla alettiin välittää muuta informaatiota, kun mainoksissa alettiin hyödyntää valokuvia. Vaatteiden markkinoinnissa käytetyt valokuvat loivat pohjan myös muotikuvauksen perinteelle. Muotikuva on ollut myös olennaisessa roolissa naiskuvan muodostamisessa – muotikuvaajat ovat perinteisesti olleet miehiä, ja monille motiivi kuvaamiseen ei ole ollut muodissa, vaan kiinnostus on kuvaajilla ollut nimenomaan naisvartalossa ja naiskuvan välittämisessä. On kiinnostavaa, kuinka tietoista tämä monella tapaa haitallinen muotikuvan naiskuvan luominen on ollut – mahdoton muotti ei olekaan ehkä syntynyt niin vahingossa, kuin helposti ajattelisi.

Rullafilmin keksiminen oli myös ratkaiseva käännekohta valokuvauksen historiassa – tämä mahdollisti valokuvauksen tavallisille ihmisille, jotka tahtoivat dokumentoida elämän tärkeitä hetkiä, sekä harrastelijoille. Tämä avasi valokuvauksen elämälle - toisin, kuin ammattikuvaajien tarkoin sommitellut ja vakavat, arvokkaat kuvat, tavallisten ihmisten kuvissa näkyi eletty elämä eivätkä ne olleet niin lavastettuja.

Vaikka valokuvaus ja sen motiivit ovat kokeneet mullistuksen, eikä valokuvan ainoa tavoite ja tarkoitus ole enää dokumentoida havaittua todellisuutta realistisesti, on sillä silti Merja Salon mukaan tietty todistusarvo: valokuva on silti yhä todellisuuden välittäjä (se, mitä todellisuutta välitetään, saattaa tosin vaihdella). Myös valokuvauksen pioneeri Henri Cartier-Bressonin ratkaisevan hetken filosofia elää yhä valokuvauksessa.

2000-luvulla valokuvaus on tullut jälleen uuteen murrokseen, kun kuvien tulva jokapäiväisessä elämässä on kasvanut huimasti – kuvien ääreen ei enää samalla tavalla pysähdytä, vaan kuva saattaa olla vain hetkellinen, katoava ja väliaikainen informaation välittämisen väline, kuten esimerkiksi Snapchatissa.